Lapset

24.01.2025

Psykofyysinen fysioterapia lapsille

Psykofyysinen fysioterapia tarjoaa kokonaisvaltaista tukea lapsille, joilla on esimerkiksi pitkittyneitä kehollisia oireita, omaan kehoon liittyviä haasteita tai arjen toimintaa haastavia neuropsykiatrisia piirteitä. Lapsen toimintakyvyn tukemisessa huomioidaan paitsi lapsen keho ja mieli, myös perheen ja arjen kokonaisuus.


Yhteistyötä - kanssasäätelystä itsesäätelyyn

Lasten psykofyysinen fysioterapia pohjana on yhteistyösuhteen luominen lapsen kanssa. Vanhempien ja perheen mukanaolo osana fysioterapiaa on erityisen tärkeää, sillä lapsi tarvitsee alkuun paljon tukea yhdessä läpi käytyjen asioiden viemisessä osaksi arkea. Lapsen itsesäätelykyky kehittyy yhdessä ammattilaisen ja vanhempien tuen kanssa. Lapsen kanssa pyritään toimimaan hänen mielenkiinnon kohteiden kautta, jolloin sisäinen motivaatio ja yhteistyöhalu heräävät luonnollisemmin. Fysioterapiassa lasta ei pakoteta tekemään mitään mitä hän ei halua ja aina tarjotaan myös mahdollisuuksia, vaan yhteistyön kautta häntä houkutellaan kokeilemaan myös uusia ja ei niin mieluisia asioita. Leikki, leikkisyys, hulluttelu ja hassuttelu sallittua!

Ensikäynti toteutetaan mielellään yhdessä vanhemman kanssa tai joskus jopa ilman lasta, jos tilanne sitä vaatii. Jatkokäynneillä lapsi on joko yksin tai yhdessä vanhemman kanssa, mutta loppuun voidaan varata lyhyt hetki vanhemman kanssa keskustelulle. Usein alkuun lapset haluavat vanhemman olevan läsnä ja kun tilanne tulee tutuksi, tuntuu yksin tuleminen luontevalta ja turvalliselta. Vanhemman kanssa työskentelyä voidaan toteuttaa myös etäyhteyksin.


Arki keskiössä

Lasten kohdalla yksittäisten harjoitteiden lisäksi huomioidaan tilannetta kokonaisuus huomioiden.

  • Vireystila – Miten lapsen optimaalinen sekä yli- ja alivireys näyttäytyvät arjessa?

  • Rauhoittuminen ja rentoutuminen – Miten tukea lasta rauhoittumaan tai rentoutumaan?

  • Keskittyminen - Mitkä tekijät vaikuttavat lapsen keskittymiseen?

  • Siirtymätilanteet - Miten lapsi reagoi erilaisilla siirtymätilanteissa?

  • Kotiarki ja leikki – Miten ympäristö tukee lapsen hyvinvointia?

  • Liikunta ja harrastukset – Onko lapsella riittävästi iloa tuottavia, fyysisiä ja kehollisia aktiviteetteja? Miten lapsi kokee itsensä liikkujana ja miten suhtautuu uusien asioiden kokeilemiseen?

  • Kaverisuhteet – Kuinka sosiaaliset suhteet vaikuttavat lapsen tunteisiin ja vireyteen?

  • Ruutuaika – Miten tukea lasta irrottautumaan tai vähentämään ruutuaikaa?

  • Rutiinit – Miten arjen rytmi tukee vireystilan säätelyä?


Tukea monenlaisiin haasteisiin

Psykofyysisen fysioterapian menetelmät voivat auttaa monenlaisissa tilanteissa, kuten:

  • Pitkittyneet ja psykosomaattiset keholliset oireet – Autetaan lasta tunnistamaan, nimeämään ja lievittämään kehollisia tuntemuksia. 
  • Kiputilat - Tutkitaan ja havainnoidaan mitä kivun taustalla on, huomioiden fyysiset, psyykkiset, emotionaaliset, kognitiiviset ja sosiaaliset tekijät.
  • Rauhoittumisen vaikeus - Etsitään päivään ja iltaan rauhoittumista tukea asioita, rutiineja ja keinoja huomioiden kokonaisuus.
  • Tunnesäätelyn haasteet – Tuetaan lapsen kykyä tunnistaa, käsitellä ja sietää tunteita. Pääpaino usein tunteiden kehollisessa ilmenemisessä sekä toiminnassa ilmenevät reaktio- ja toimintamallit.
  • Neuromoninaisuus ja neuropsykiatriset piirteet – Helpotetaan esimerkiksi keskittymisen, vireystilan ja toiminnanohjauksen haasteita sekä harjoitellaan kokemuksellisen oppimisen keinoin sosiaalisia tilanteita.

  • Kuormittuminen koulussa – Pyritään tunnistamaan kuormituksen taustalla olevia tekijöitä (fyysiset, psyykkiset, emotionaaliset, sosiaaliset ja kognitiiviset) sekä näiden yhteisvaikutusta lapsen tilanteeseen. Etsitään ja harjoitellaan yksilöllisiä keinoja, joiden avulla kuormitusta saataisiin laskettua.


Tavoitteena on auttaa lasta ja perhettä löytämään keinot, jotka tukevat arjessa toimimista ja jaksamista. Työskentely on lapsilähtöistä ja lempeän houkuttelevaa, ja siinä huomioidaan jokaisen lapsen ja perheen tarpeet ja voimavarat. Psykofyysisen fysioterapian avulla lapsi voi kasvaa ja kehittyä kehon ja mielen yhteyttä vahvistaen.


Mitä on psykofyysinen fysioterapia lasten kanssa?

Psykofyysinen fysioterapia lasten kanssa on paljon enemmän kuin pelkkää liikkumista – se on kehotietoisuuden, tunnesäätelyn ja hermoston tasapainottamisen tukemista lempeällä ja lapsen maailmaan sopivalla tavalla. Aluksi ammattilainen tukee myös vanhempaa ohjaamaan lasta. Mutta mitä se voi käytännössä tarkoittaa? 

Tässä muutamia esimerkkejä harjoitteista ja "keinoista", mutta on hyvä muistaa, että psykofyysisessä fysioterapiassa kokemuksellisen oppimisen ja käytännön kokeilun kautta löydetään jokaiselle lapselle yksilölliset keinot. Oman kokemuksen kautta lapsi myös oppii, että asiat auttavat ja hänessä herää motivaatio harjoitella niitä osana arkea.


Rauhoittuminen, maadoittuminen ja turvan tunne

Jos lapsi on levoton ja ylivirittynyt, voidaan erilaisten harjoitteiden kautta tukea hermostoa ja kehomieltä rauhoittumaan. Esimerkiksi:

  • Painopeitto tai -tyyny yhdistetään rauhoittumisen hetkeen 

  • Piikkipallon tai käsien kautta tapahtuva kosketus, jolla tuetaan rauhoittumista tuntoaistin aktivoitumisen kautta

  • Keinuttavat tai rytmikkäät liikkeet, kuten oman kehon pieni toistoliike, jumppapallon päällä liikkuminen tai vanhemman syli

  • Istuen tai seisten etsitään rauhoittavaa kehon liikettä tai aistikokemusta, jota voi hyödyntää myös kodin ulkopuolella


Hengityksen, kehon ja tunteiden yhteys

Hengitys liittyy vahvasti tunnesäätelyyn. Lasten kanssa huomion voi tuoda siihen, että hän oppii esimerkiksi tunnistamaan, jos pidättää hengitystä. Pitkät ja monimutkaiset hengitysharjoitukset usein eivät innosta, vaan leikkisyys ja kyky purkaa "tunnelastia" auttavat enemmän. Mielikuvia käyttäessä etsitään lapsen kanssa sellainen, joka puhuttelee häntä. Tässä muutama esimerkki leikkisistä "hengitysharjoituksista":

  • "Kynttilän puhallus" – pitkä rauhallinen uloshengitys mielikuvana kynttilän liekin keinuttamisesta tai sammuttamisesta

  • "Lohikäärmeen hengitys" – syvä sisäänhengitys ja pitkä, hidas uloshengitys, jossa puhalletaan "tulta" käsien kautta

  • "Vappuilmapallo" – vatsahengityksen harjoittelu kuvittelemalla, että vatsa täyttyy ja tyhjenee kuin ilmapallo


Itsesäätely ja oman kehon hahmotus

Moni lapsi, jolla on haasteita oman kehon hallinnassa, hahmottamisessa tai tunteiden säätelyssä, hyötyy kehollisista harjoitteista, jotka tukevat kehomieli-yhteyttä. Tässä muutamia esimerkkejä:

  • Tasapaino-, rytmi- ja koordinaatioharjoitteet auttavat hermostoa säätelemään vireystilaa sekä tukevat lapsen keskittymiskykyä ja tarkkaavuutta.

  • Tuntoaistin aktivointi käsien ja jalkojen kautta eri pinnoilla – tuntoaistin kautta maadoittumista ja kehotietoisuuden lisääntyminen

  • "Eläinliikkeet" – ryömiminen, hyppeleminen tai mateleminen eri eläinten tavoin vahvistaa kehonhallintaa


Kosketuksen ja syväpainetunnon aktivointi

Erityisesti ne lapset, joilla on paljon kehollista levottomuutta tai keskittymisen haasteita, voivat hyötyä syvätuntoa aktivoivista harjoituksista. Jokaisen lapsen kanssa kokeillaan hänelle sopiva tapa koskettaa ja aktivoida tuntoaistia, tässä muutama esimerkki:

  • "Pizzan tekeminen" – erilaisia painalluksia ja kosketusta kehon eri osiin

  • "Pallohieronta" – piikkipallon pyörittelyä keholla, mikä auttaa hahmottamaan omaa kehoa ja rentoutumaan

  • "Halaukset" – voimakas oman kehon rutistus, vanhemman/läheisen kanssa tehtävät tiukat halaukset tai johonkin vilttiin kääriytyminen


Psykofyysinen fysioterapia lasten kanssa tukee kehotietoisuutta, tunnesäätelyä ja hermoston tasapainoa – leikin, liikkeen ja kehotuntemuksen kautta. Lapsi tutustuu omaan kehoonsa ja kehomieli-yhteyteen oman ikätasonsa mukaisesti yhdessä aikuisten tuella.


Avainsanat:

Keholliset oireet, psykosomaattiset oireet, toiminnalliset oireet, pitkittyneet oireet, migreeni, päänsärky, kipu, pitkittynyt kipu, ahdistuneisuus, levottomuus, tarkkaamattomuus, kuormittuminen, jaksamisen haasteet, jaksamattomuus, tunnesäätelyn haasteet, kehonkuva haasteet, syömishäiriö, neuropsykiatriset piirteet, nepsy haasteet, adhd.