Vanhemmuuden tukena

Psykofyysinen fysioterapia vanhemmuuden tukena:

"Tulin psykofyysiseen fysioterapiaan, koska elin niitä kuuluisia "ruuhkavuosia". En ollut nukkunut kunnolla pitkään aikaan ja minulla oli jatkuvaa päänsärkyä. Psykofyysisessä fysioterapiassa tajusin, että olen jatkuvassa ylivireystilassa. Puskin koko ajan itseäni eteenpäin, myös silloin kun olisin voinut vaan olla vauvan nukkuessa. Päässäni pyöri jatkuvasti lista asioista, joita minun olisi pakko tehdä ja mikä olisi loppupäivän ohjelma. Purskahdin vastaanotolla itkuun, kun tajusin etten juuri ollut edes läsnä vauvan kanssa, vaan hösötin jotain koko ajan.

Ihanasti ymmärrettiin, ettei vauva-arjessa ole realistista meditoida tai joogata tuntitolkulla. Sain tukea ja insipiraatioita aloittaa ihan mikrotason hetkistä osana arkea. Kun oli sellainen hetki, että huomioni sai turvallisesti hetkeksi kääntää sisäänpäin, opin laittamaan silmät kiinni ja huokaisemaan muutaman kerran. Kun pötköttelin vauvan kanssa, opin tunnistamaan miten voisin tukeani itseäni siinä, että olen enemmän "läsnä" siinä hetkessä. Alkuun se oli tosi tosi vaikeaa, mutta merkitykselliset hetket ja niiden lisääntyminen auttoivat jatkamaan kokeilua. Opin myös lepäämään miehen ollessa kotona vaikka vaan sen viisi minuuttia. Kyllä ne pärjäsi ilman mua hetken ja huomasi miten suuri merkitys niillä lyhyillä hetkillä oli isossa kuvassa. Opin olemaan myös pieniä hetkiä itseäni varten." 

02/2025